Mel. säv. O. Nicolai, san. H. S. Morenthal
Jo äidinmaidosta maksaani, huh-hei janon himuisen sain. Se alkoi poltella vatsaani vuoden kymmenen iässä kai. Siis pikkupiikasein, tuo tuoppi pöydällein! Täytä se myös. Sammuta jano tää, juoda ken häpeää? Bacchuskin joi, niin, Bacchuskin joi. Mutt' sitten vartuin mä suureksi, huh-hei, jano seurakseni jäi. Nuo neidot ne tunkeili vierelläin, aina sadetta naiset syyttää voi. Jos tyhjä tasku on ja pitkä lasku on, pois pötkitään. Oikukas onni lie, rahatta miehen tie kotihin vie, niin, kotihin vie.