Mel. Kisällit kesällä, Kipparikvartetti
Kaks’ kisälliä kulki maantietä laulellen. He laulussaan toi julki ylevän aattehen: Jos kaikki Suomen järvet, viinaksi muuttuisi, niin eikös meidän silloin, elellä kelpaisi! Kyllä vaan! Kaljaa, kaljaa, kaljallallallallaa. Kaljaa, kaljaa, kaljallallallallaa! Rannalle viinajärven majamme rakentais, sen sulolainehilla öin päivin soudeltais. Ja me ryypättäis vain viinaa, viinassa uitaisiin, ah, eikös tätä voisi verrata Eedeniin. Kyllä vaan! Kaljaa, kaljaa, kaljallallallallaa. Kaljaa, kaljaa, kaljallallallallaa! Jos viimein parannusta ei saatais krapulaan, niin helmaan Viinajärven loikattais kuolemaan. Ja me ryypättäis vain viinaa... Kyllä vaan! Kaljaa, kaljaa, kaljallallallallaa. Kaljaa, kaljaa, kaljallallallallaa!