Sä kasvoit, neito kaunoinen, isäsi majassa, :,: kuin kukka kaunis, suloinen vihreellä nurmella. :,: Lapsuutes’ ajan hellimmän, sä leikit kanssani, :,: ja olit paras ystäväin ja ainoo iloni. :,: Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan, :,: vaan sua, armas, iäti mä muistan ainiaan. :,: