Mel. Mel. Robert Kajanus (1901), san. R. R. Ryynänen
Ei oo sukusuuruutta meill' isien, ei muistoja mainetta meillä, mut työmmepä laihon tuo kultahisen, me huomenen kuljemme teillä. On kalpamme tiedon ja oikeuden, näin kulttuurikansojen myötä vain puolesta kunnon ja valkeuden ja kunnian teemme me työtä. Sä lippumme uljaana välkkyös vaan ja poikies hengestä haasta, ei rankaisematta nyt sortajakaan sun kultaista seppeltäs raasta. On vartiojoukkosi horjumaton, sen aatokset valkeus täyttää, ja valkeus, tieto, ne valtaahan on, ei muistot, mi kauniilta näyttää.