Voi hyvät ystävät meillä jos ois’ Unkarin viiniä saavi. Eikö kun kaks sitä kantais ja jois, paksusti voitais kuin paavi. Silloinpa veikkoset huolta ei lain, saavissa kieli kun maattaisiin vain. Voi hyvät ystävät meillä jos ois’ Unkarin viiniä saavi! Painakoon lyijynä saavimme tuo, olla ei vaivojen vanki. Nostava hän, joka laulaa ja juo, taakan on raskahammankin. Veljet, nyt syliin sieppaan mä sun, tanssimme ympäri vannehditun. Voi hyvät ystävät, vuotais nyt vuo, oltais ei vaivojen vanki! Ulkona paiste tai ukkonen ei, vaikuta tahtiimme huimaan. Ei, vaikka enkelit – hupsis ja hei! – loiskaisi saaviimme uimaan. Lähdön he sais pian pilviä päin, huutaa ja huitoa jaksamme näin. Muuta nyt, ystävät, toivota ei: Päästäispä saavihin uimaan!